Maurin historiatarinaa

FM Mauri Junttila

Joulu on kivoin, tunnetuin ja mukavin vuotuisjuhla vuodenkierrossamme. Se on myös monille vuoden tärkein juhla. Joulupäivää vietetään läntisen kulttuurin piirissä 25.12.

Joulu pysähdyttää jokaisen. Joulua juhlivat yksinäiset ja yksinelävät. Sitä pidetään yleisesti perhejuhlana. Se on nähtävästi eniten lasten juhla? Mutta, se on myös mieluinen juhla aikuisille. Joulu on odotettu juhla myös vanhuksille.

Eläintenkin juhlan voimme ajatella joulun olevan. Koko luonto ja luomakunta pukeutuvat Pohjolassa talvisiin joulunviettoihinsa. Paljon on meillä nähtävissä kuvauksia ja esimerkiksi joulukortteja todella kauniitten eläinten kanssa.

Usein, Suomessa joulun sanotaan alkavan Tuomaan päivästä (21.12.) ja päättyvän Nuutinpäivänä (13.1.). Tuolle aikavälille sijoittuvat esimerkiksi jouluaatto, joulupäivä, tapaninpäivä, uusivuosi ja loppiainen. Joulun juhla – ajasta elää meillä Suomessa vanha totuttu tuttu sanonta, että ”hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti poijes viepi”.

Muitakin aikamäärityksiä on jouluaikaan aikojen saatossa esiintynyt. Esimerkiksi eräs vanhojen aikojen pohjoismainen, tanskalainen Knut kuningas oli määrännyt joulun ajaksi ja kestoksi kuukauden. Se alkoi joulukuun 13 päivä Santa Lucian päivänä. Sitä kesti aina tammikuun 13 päivään saakka. Eräs hyvältä vaikuttava määritys joulunajaksi kiireellisenä nykyaikana on laskea sen alkavan 1. adventista ja päättyvän loppiasena.

Kristillinen joulu pohjautuu Raamatun historian Kristus – lapsi tarinaan. Kristillisessä perinteessä on esimerkiksi myös suomalaisen joulun alkuperä. Länsimainen ajanlaskumme on esimerkiksi huomioinut merkittävänä Kristuksen syntymän vuoden – – 0 eli

vuonna nolla syntyi Kristus.

Kristuksen syntymän aikana elettiin vuotta nolla ja tänään elämme vuotta 2019 eli 2019 vuotta jälkeen Kristuksen syntymän. Nykyisin sanotaan myös, että ”jälkeen ajanlaskun alun”. Sanotaan siis, että vuotta 2019 jaa. Lähtökohta sillekin on sama eli Kristuksen syntymäa oli vuonna nolla.

Joulunvietoissa näkyy kansallisia tapoja ja perinteitä. Suomalaisten joulun sanotaan saaneen paljon vaikutteita ruotsalaisesta ja saksalaisesta jouluperinteestä. Nykyisten kaupallisten joulujen nähdään saanee vaikutteensa materialistisesta, varakkaasta USA:sta.

Omaperäisistä suomalaisista jouluista voidaan mainita esimerkiksi joulurauhan julistamisen jouluaattoisin kello 12.00 Turussa. Suomessa joulupukin uskotaan asuvan kotonaan Lapissa, Korvatunturilla. Mutta, koko Suomi on nykyisin joulun edeltä – viehättävä Joulumaa.

Suomalainen joulu on perhejuhla ja yleensä sitä vietetään kotoisasti kotoisissa tutuissa perheissä perinteisiä jouluruokia syöden. Lahjoja annetaan ja niitä saadaan. Joulukortteja lähetellään ja saadaan. Suomalaiselle joululle on tyypillistä nostalgisuus ja erityisesti mukavien lapsuuden joulujen muistelut.

Tarinallisuus ja nostalgisuus elää renesanssia Euroopassa. Suomalaisessa jouluperinteessä on ollut aina paljon tarinallisuutta Meillä jouluaattoiltaisin esimerkiksi muistetaan vainajia viemällä hautausmaille palamaan kynttilöitä sukulaisten, tuttavien, ystävien haudoille.

Joulu on Kristuksen syntymävuoden tärkein muistojuhla. Tavanomaisesti käydään joulumessuissa sekä hartaustilaisuuksissa tai niitä katsotaan televisiosta. Yhteistä lännen ja idän kirkon alueilla on viettää joulua Kristuksen syntymäjuhlana. Nykyisin ovat olleet hyvät mahdollisuudet seurata esimerkiksi katolisen kirkon paavin joulutervehdyksiä suorina tv – lähetyksinä. Niitä seuraavat myös monet muut uskontokuntalaiset kuin roomalaiskatoliset.

Joulua juhlitaan eri tavoin. Jotain uutta on kuitenkin meille tullut. Nykyiselle ajalle ovat jo perinteisiksi tapahtumiksi muodostuneet kirkoissa pidettävät ”Kauneimmat Joululaulut” tilaisuudet. Ne ovat olleet jo aluiltaan suosittuja seurakuntien tilausuuksia. Niihin osallistuu heitäkin, jotka eivät muuten ole kiinnostuneita seurakuntain uskonnollisesta toiminnasta.

Joulunvieton ja – juhlimisen nähdään maallistuvan vuosi vuodelta. Suuren suosion saavuttaneet pikkujoulujen vietot yleistyvät ja varhaistuvat. Ennen vanhaan, isäin ja isoisäin elinaikoina esimerkiksi 1950 – 1960 luvuilla olivat vain koulujen kuusijuhlat lähes ainoita pikkujoulujuhlia. Niitä alettiin yleisemmin viettää vasta Santa Lucian päivästä (13.12.). Nykyisin on paljon esimerkiksi liikeyritysten ja yhdistysten, uheiluseurojen pikkujouluja. Osa aloittaa pikkujoulun juhlimiset niissä hyvissä ajoin jo marraskuulla.

Voidaan mainita, että vaikka ennen joulua ei juhlittu vielä marraskuulla. Mutta, usein lähestyvä joulu huomioitiin kuitenkin jo melko syksystä. Esimerkiksi lapsia kehotettiin lukemaan koululäksynsä kunnolla, että joulupukki muistaa heitä lahjoillaan!

Vanhoissa talonpoikaisissa kulttuureissa joulunvalmistelut alkoivat jo varhain. Joululahjat tehtiin pääosin itse. Neulottiin villapuseroita ja lapasia. Veistettiin suksia ja tehtiin kelkkoja. Niitä annettiin sitten jouluna joululahjoiksi.

Vanhaan aikaan taloissa aloitettiin tavanomaiset syysteurastukset. Kinkkuja suolattiin ja makkaroita valmistettiin. Tehtiin talikynttilöitä eläinten talista. Leipiä leivottiin ja juustoja valmistettiin. Osan ruuasta sanottiin olevan varatun joulun juhlaruuaksi. Valaistukseen pakollisina tarvittiin ennen vanhaan talikynttilöitä. Ne valmistettiin teuraseläinten talista.

Osa talonpojista maksoi veronsa kynttilöinä. Oluttakin laitettiin valmistumaan suuriin tynnyreihin. Tuo toiminta liittyi vanhan ajan tavanomaiseen talonpoikaiseen toimintaan eli varustauduttiin menemään ruokien kanssa talven yli. Valmisteluissa talvea varten ajateltiin myös joulua ja varattiin sitten jotain erityistä joulun juhlistamiseen liittyvää hyvää.

Joulun taustalta nähdään löytyvän myös maalliset perinteet kristillisten perinteiden lisäksi. Maallisten jouluperinteiden alkuperän arvellaan olleen muinaisissa sadonkorjuujuhlissa. Niitä vietettiin muinaisgermaanisessa ja skandinaavisessa perinteessä vuoden loppupuolella. Sitten, kun sadonkorjuutyöt ja paljon aikaa vieneet riihten puinnit olivat selvitetty ja saatettu onnelliseen päätökseensä. Ihmisille oli kertynyt ylimääräistä aikaa ja myös syitä juhlimisiin.

Muinaisten roomalaisten tiedetään viettäneen nykyisen joulun paikalle sijoittuvana Saturnaalia – juhlia. Niiden uskotaan olevan myös erään perinnehaaran joulunviettoon. Kristinuskon vahvistuessa ja laajentaessaan kristillinen joulu alkoi sijoittua pakanallisen joulun sijalle.

Joulukuu, aikaa määrittävänä, kuukautta tarkoittavana sanana kalenterivuodessa tuli suomenkieleen vasta 1600 – luvulla. Suomalaisen joulu – sanan alkuperää on pohdittu. Sanan alkuperäksi on esitetty omia näkemyksiä. On esimerkiksi arveltu suomenkielisen joulu – sanan tulleen lainasanana eri kieliryhmän, ruotsalaisesta jul – sanasta.

Toisaalta suomenkielisen joulu – sanan uskotaan olevan alkuperältään lähtöisin muinaisskandinaavis -/germaanista perua olevasta jovla tai joulud – sanoista. Suomalaisen joulu – sana alkuperäksi on esitetty esimerkiksi myös brittiperäistä yule – sanaa. Sitä joulu – sanaksi sijoittaessa voidaan vakavasti myös mietiskellä, että olisiko yule- sanalla myös skandinaaviset vaikutteensa, perinteensä?

Britannia oli ennen muinoin ollut vuosisatojen ajan viikinkien hallinnoimaa aluetta. Viikinkikauden vaikutteena Englantiin, voidaan esittää siellä paikannimissä esiintyvät by – sanapäätteet esimerkiksi Whitby, Pohjois – Yorkshiressa (ruots. by = suom. kylä).

Johdonmukaisesti etenevää, suomenkielisen joulu – sanan muodostumista ruotsinkielestä tai muustakaan kielestä ei ole toistaiseksi esitetty. Ehkä suomalaisen joulun ainutlaatuisuuden ja erinomaisuuden takana onkin mystisyys ja salaperäisyys? Suomalaisen joulu – sanankin alkuperä, kun on selvittämätön. Salaperäistä suomalaisessa joulussa on myös kaukana Lapissa, kaukana Korvatuntunturilla asuva useisiin satoihin miljooniin koteihin, jouluaattoisin samoihin aikoihin ehtivä, Petteri poronsa kanssa matkaava joulupukki.

Sitä vastoin skandinaavisen jul (suom. joulu) – sanan alkuperästä on johdonmukaisia esityksiä. Sen alkuperä löytyy muinaisskandinaavisesta kulttuurista ja ruotsalaisesta pyörää tarkoittavasta hjul – sanasta.

Se tarkoitti muinaisskandinaavien ja viikinkien soturi –ja merenkulkijakansan (n. vv. 700 – 1000 jKr.) ajattelussa myös auringon kehrää taivaalla. Pyörä yhdistettiin ajankulkuun, vuodenkiertoon. Vuodenkiertoa muinaisskandinaavit ja viikingit joutuivat seuraamaan jo jokapäiväisen elantonsa hankkimisessa. Heillä oli esimerkiksi ollut kauas suuntautuneitten ryöstöretkeilyinsä lisäksi kotona pienimuotoista maanviljelyä ja karjanhoitoa. He senkin takia joutuivat huomioimaan vuodenkierron ja mietiskelemään tarkkaan esim. vuodenajat.

Sotimiset ja ryöstelyt olivat ennen olleet yleismaailmallinen tapa. Viikinkienkään elantonsa ansaintatapa ei siitä poikennut. Kun, matkoilla olleiden vuodenkierto (hjul) alkoi kääntyä syystalveen. Pimeys lisääntyi ja purjehdusvedet alkoivat jäätyä. Heillä oli ollut totuttu tapa palata koteihinsa ennen purjehdysvesien jäätymisiä. Viikingeiltä on ehkä peräisin läntisen kulttuuripiirin yleinen sanonta ja tapa ”jouluksi kotiin”.

Olisikohan muinaisilta matkoilta palailtu Santa Lucian päivään mennessä tai niihin aikoihin? Esimerkiksi eräs Pohjoismaiden tanskalainen kuningas Knut oli määrännyt jouluajan alkavaksi 13.12. Olisiko osaltaan siitä johtuvaa se, että alkujaan sisilialainen Santa Lucia (n. vv. 283 – 13.12.303 tai 13.12.304 jKr.) romanttinen pyhimystarina ja perinne, jäi elämään vain skandinaaviseen kulttuuriin?

Viikingit purjehtivat ennen muinoin myös Välimerellä ja sitten kotiin palattuaan he kertoivat matkoiltaan monenmoisia salaperäisiä tarinoita ja satuja. Nostalgisuus ja romanttisuus sekä tarinoinnit ovat olleet ikiaikainen osa pohjoismaista ja myös suomalaista jouluperinnettä.

Joululahjat ovat myös osa joulua ja perinnettä. Niilläkin ovat kristilliset ja maalliset perinteensä. Esimerkiksi raamatunhistorian Itämaan tietäjät toivat vastasyntyneelle Kristus – lapselle arvokkaita lahjojaan, kun tulivat kumartamaan tulevaa ”kuningasten kuningasta”. Muinaisroomalaisten Saturnaalia – juhliin olivat kuuluneet myös lahjojen antamiset ja saamiset. Viikingeillä oli myös ollut matkoilta tullessaan tuoda lahjoja kotiin jääneille.

Suomalaisesta jouluperinteestä voi vielä mainita, että jouluun kuuluu joululoma. Koululaisilla se on kohtalaisen pituinen. Vanhaan aikaan, ennen viisipäiväistä kouluviikkoa se oli ollut vieläkin pitempi. Ansiotöissään kulkevat ihmiset pyrkivät myös viettämään joululoman mahdollisuuksiensa mukaan. Joulua vietetään monella tapaa ja erilaiset ovat myös joulun viettäjillä mahdollisuudet ja toiveet viettää sitä. Tasapuolinen joulu on siinä mielessä, että se on kaikilla vaikkakin vietettnä eri tavalla tai toisella.

Koulujen kuusijuhlissa

Vanhaaan aikaan maaseudulla koulujen joulujuhlat olivat merkittäviä ja huomattuja tapahtumia. Esimerkiksi Temmeksen Haurukylässä ei ollut muita yhteisiä juhlia kyläläisille kuin kansakoulun kuusijuhlat. Niihin osallistuivat kaikki haurukyläläiset ja monet ihmiset myös naapurikylästä esimerkiksi Tyrnävän Korvenkylästä.

Haurukylän kyläkoululla oli ollut kuusijuhlia vuodesta 1923 lähtien. Eli niitä oli ollut niin kauan kuin kansakoulu oli ollut Haurukylässä. Myöhemmin Haurukylän kansakoulullakin oli ollut sama kohtalo kuin monilla muilla pienillä syrjäkylien kansakouluilla. Niitä lakkautettiin. Myöhemmin oli ollut yhteiskunnan järjestämiä koululaiskuljetuksia kuntain suurempiin kouluihin. Ne olivat tavallisesti olleet kookkaampia kirkonkylien kouluja.

Koulun kuusijuhlassa

Koulun joulujuhlassa oli näytelmiä ja kuvaelmia, jotka liittyivät ennen kaikkea jouluun ja usein myös koululaislapsen kotiin ja elämään. Koulujen joulujuhlissa, kuusijuhlissa kaikilla lapsilla oli ohjelmissa esitettävänä oma kuvaelman osansa. Tarvittavat kuvaelmien näytelmäasutkin olimme tehneet itse. Opettajat olivat meidän joulukuvaelmiemme ohjaajia.

Tyypillisiä olivat laulettavat tonttuleikit. Tiernapojat olivat suosituin esitys koulun joulujuhlissa. Joulupukin vierailua kuului koulun joulujuhlan ohjelman. Temmeksen Haurukylän kansakoulussa, joku haurukyläläinen mies oli puettu joulupukiksi. Hän jakoi lapsille joulukortteja, joita olimme kirjoittaneet toisillemme.

Haurukylän kansakoulussa oli koululaislapsille myös annettavana maistuvaa riisipuuroa maidon tai mehun kanssa. Saattoi meille olla myös kauniisti paistunut pieni pulla. Koulun keittiössä puuhailivat niitä meille joulujuhlaan eli kuusijuhlaan.

Tyrnävän yhteiskoulun keskikoulussa oli kohtalaisen kookas juhlasali. Kahden luokan välissä oli ns. paljeovi. Se avaamalla saatiin kaksi pientä luokkaa kookkaaksi luokaksi tai juhlasaliksi. Tyrnävän yhteiskoulu oli entinen kirkonkylän kansakoulu. Tyrnävälle oli rakennettu jonkin aikaa viime sodista uusi valkoiseksi rapattuns. Kirkkomännikön koulu.

Tyrnävän yhteiskoulun kiinteistö kouluna oli ollut vanhaan aikaan nimeltään Kuulammen koulu. Kun, se oli aikoinaan rakennettu kauan sitten Tyrnävän kirkonkylän kansakouluksi. Kuulammen koulu on nimeltään nykyinenkin samalla paikalla oleva koulu. Joessa oli niillä seudulla vanhaan aikaan ollut tosi nätti pieni lampi – Kuulampi.

Temmeksen Haurukylän kansakoulu toimi 1950 – luvulla kaksiopettajaisena kouluna. Siinä olivat olleet alaluokat ja yläluokat. Opettajina siellä olivat olleet esimerkiksi Eeva Sutela (myöh Räsänen), Hilkka Tikkanen, Eeva Limingoja, neiti Köngäs, Helka Rusila ja Pasi Saari. Poikain veiston opettajina oli toiminut naisopettajien aikaan esimerkiksi paikallisia osaavia puuseppämiehiä. Koulun vahtimestarina ja keittäjänä toimi esimerkiksi tunnetun ja suositun syntyjään liminkalaisen näyttelijän Leo Lastumäen äiti.

Haurukylän kansakoulussa kuljettiin tavanomaisesti vielä 1950 – luvulla hevosilla koulun joulujuhlissa. Koulun pihaneunasssa ollut pitkä puupuomi oli hevosia varten. Se oli koulun joulujuhlain aikaan täynä hevosia. Toisinaan oli myös vanhaan aikaan sitä, että talven tulo oli myöhässä, mutta oli kansakoulun joulujuhlaan aina mahdollista kulkea hevosreellä hevosen tiukut iloisesti kilkattaen.

Haurukylän kansakoulun kookkaan tontin yhteydessä oli liikuntapaikkoja. Kesäinen verkkopallon peluu oli suosittua useiden vuosien ajan. Myös kouluaikojen ulkopuolella. Koulun läheisyydessä oli ns. Niemelän törmä. Se oli suosittu paikka talviseen liikuntaan.

Tyrnävän keskikoulu alkoi toimia entisesssä Tyrnävän kirkonkylän kansakoulun kiinteistössä. Suurempia rakennustöitä tontilla oli 1960 – luvun alussa. Se sai muutamia kokonaan uusia rakennuksia. Kiinteistöä ei juuri sanottu Kuulammen kouluksi, vaan puhuttiin etupäässä Tyrnävän keskikoulusta. Rakenusmestarina siellä toimi Tyrnävän kunnan rakennusmestari Eero Peisa.

Tyrnävän keskikoulussa oli aikoinaan useampia opettajia. Heissä oli esimerkiksi viime sodissamme kenttätykistön upserina toiminut evl evp Urho Merenheimo. Viime sodissa mukana olleelle Merenheimolle oli eräässä tykistökeskityksessä viottuneen silmän tilalle laitettu lasisilmä.

Hänellä oli vanha 1936 mallia oleva Mercedes Bentz henkilöauto. Urho ajoi sillä vain kesäisin. Merenheimo Urho toimi koulun rehtorina ja myös algebran ja geometrian opettajana sekä poikain liikunnan opettajana. Keskikoululaisten poikain käsitöiden ja puutöiden opettajana toimi kirkonkylän Kirkkomännikön koulun opettajana toiminut Into Aaltonen. Urho Merenheimo oli oululaisia, mutta kouluaikoina hän asui vuokralla kirkonkyläläisellä kauppias PaavoTurusella.

Tyrnävän keskikoululaisilla oli täytössä hyväkuntoinen Tyrnävän kirkonkylän urheiluseura Tempauksen urheilukenttä. Siellä oli katsomon eräässä ulkokulmassa sille ajalle tyypillisesti ”kuselle” haiseva ulkokäymälä. Talvisin urhilukentälle jäädytettiin pienehkö monille koululaisille ja kyläläisille mieluisa luistinrata. Siellä oli myös muutama suuritehoinen lamppu, käytettävänä valonheittimenä luistinradalle lasten käyttää sitä myös pimeällä.

Temmeksen Haurukylän kansakoulu oli alkanut toimia vuokralla vuonna 1923 viereisen Mikkolan talon kookkaassa pirtissä. Temmeksen kunta rakensi lähes viereen uuden kansakoulun. Haurukylän kansakoulua sanottiin ennen Mikkolan kouluksi.

Hyviä urheilijoita oli aikoinaan Temmeksellä. Haurukylän kansakoulussa oli oppilaina piirimestaruustason hiihtäjiä esimerkiksi Seppo Mäkelä ja Matti Tolvanen. Temmeksen kirkonkyläläinen musiikimies ja opettaja Heimo Saksio oli aikoinaan hyvä keihäänheittäjä. Temmesläistä sukua omaava Sami Saksio oli Suomen mestari keihäänheitossa vuonna 1997.

Lähteitä:

Lähteitä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Joulu
http://fi.wikipedia.org/wiki/Joulupukki
http://fi.wikipedia.org/wiki/Joulu_eri_maissa
http://fi.wikipedia.org/wiki/Joulun_julkinen_asema
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?ref=Luuk.+2%3A1-18&mod1=FinRaam&mod2=FinPR&mod3=YLT&ctx=0
http://www.youtube.com/watch?v=MDBwejESlEs&feature=related
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Luuk.2.html
http://suomalainenjoulu.fi
https://sites.google.com/site/koulunjoulujuhla/
https://sites.google.com/site/tyrnaevaenhaurukylae/
https://sites.google.com/site/tyrnaevaenhaurukylae/
https://www.kaleva.fi/juttutupa/muut/koulukayntia-ennen-wanhaan/307892
https://jyu.finna.fi/Record/jykdok.1260284
https://fi.wikipedia.org/wiki/Leo_Lastum%C3%A4ki

http://fi.wikipedia.org/wiki/Joulu
http://fi.wikipedia.org/wiki/Joulupukki
http://fi.wikipedia.org/wiki/Joulu_eri_maissa
http://fi.wikipedia.org/wiki/Joulun_julkinen_asema
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?ref=Luuk.+2%3A1-18&mod1=FinRaam&mod2=FinPR&mod3=YLT&ctx=0
http://www.youtube.com/watch?v=MDBwejESlEs&feature=related
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Luuk.2.html
http://suomalainenjoulu.fi
https://sites.google.com/site/koulunjoulujuhla/
https://sites.google.com/site/tyrnaevaenhaurukylae/
https://sites.google.com/site/tyrnaevaenhaurukylae/
https://www.kaleva.fi/juttutupa/muut/koulukayntia-ennen-wanhaan/307892
https://jyu.finna.fi/Record/jykdok.1260284
https://fi.wikipedia.org/wiki/Leo_Lastum%C3%A4ki

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *